Nyt ollaan Susan Garretin ohjelmassa oikeasti vasta 3 päivän harjotteissa. Eli puolet hitaammin tämä tuntuu menevän, saas nähdä milloin meillä on kaikki 12 keppiä hallussa :D
Eilen päästiin taas askeleen lähemmäksi pujottelua: molemmilla tytöillä pääsin siirtämään keppipareja lähemmäksi. Nyt käytössä on kaksi keppiparia, jotka ovat 7 askeleen päässä toisistaan. Tässä vaiheessa meidän pitäisi tehdä paikan vaihdos, mikä on vielä mietinnän alla... mistä löytäisi sopivan nurmikkokentän.
Tänään yritetään paikan vaihdosta ja samalla keppejä vielä lähemmäksi ja pikkuhiljaa klo 1-7 asentoon.
perjantai 21. elokuuta 2009
torstai 13. elokuuta 2009
Viides päivä, videointia
Tänään Iiriksen kanssa aloitin suoraan siitä, mihin eilen jäätiin, eli kahdesta keppiparista. Otin sen videollekin, siitä näkee hienosti ohjaajan virheet, huitomisen kädellä ja kävelemisen Iiristä kannustaakseni. Tässä metodissahan ei saisi kuin alussa tukea vihjeillä koiraa päätöksen teossa mutta kärsimätön mikä kärsimätön. Videolla näkyy myös Iiriksen edelleenkin esiin pyrkivä tapa tökkiä keppiä nenällä silloin kun se ei oikein ole varma mitä pitäisi tehdä. Sen siitä saa että opettaa kosketuskepin naksuttimella.
Tässä Iiris ja kepit
Iiriksen treenin jälkeen madalsin vaatimustasoa Sallia varten. Toinen keppipari pois, ja Salli kehiin. Edelleen vasemmalta tulevat sisäänmenot tuottavat hankaluuksia. Nyt kuitenkin Salli ryntäili kohtuu innokkaana keppien väliin, joten uskaltauduin lisäämään toisenkin keppiparin. Tuon parin kanssa tein tahallani sen, että kannustin Sallia ensimmäisen kerran toisen keppiparin väliin, ja se selvästi toimi. Muuten Salli ois jääny varmaan ikuisiksi ajoiksi haistelemaan maata siihen väliin (ja odottamaan palkkaansa). Ilmeisesti säästölinja oli iskenyt myös palkkaukseen kun namit loppuivat kesken, siksi nyt treeni jäi todella lyhyeksi. Toivottavasti sitäkin tehokkaammaksi ;) Videolta taas säälimättä näkyy kuinka kerran luulen että Salli pujahtaa keppien välistä ja heitän namipussin, kamalalla huudolla tietysti kun huomaan heittäneeni palkan virhesuorituksesta.
>
Tässä video Sallista ja yhdestä keppiparista
Ja tässä salli ja kahdet kepit
Tässä Iiris ja kepit
Iiriksen treenin jälkeen madalsin vaatimustasoa Sallia varten. Toinen keppipari pois, ja Salli kehiin. Edelleen vasemmalta tulevat sisäänmenot tuottavat hankaluuksia. Nyt kuitenkin Salli ryntäili kohtuu innokkaana keppien väliin, joten uskaltauduin lisäämään toisenkin keppiparin. Tuon parin kanssa tein tahallani sen, että kannustin Sallia ensimmäisen kerran toisen keppiparin väliin, ja se selvästi toimi. Muuten Salli ois jääny varmaan ikuisiksi ajoiksi haistelemaan maata siihen väliin (ja odottamaan palkkaansa). Ilmeisesti säästölinja oli iskenyt myös palkkaukseen kun namit loppuivat kesken, siksi nyt treeni jäi todella lyhyeksi. Toivottavasti sitäkin tehokkaammaksi ;) Videolta taas säälimättä näkyy kuinka kerran luulen että Salli pujahtaa keppien välistä ja heitän namipussin, kamalalla huudolla tietysti kun huomaan heittäneeni palkan virhesuorituksesta.
>
Tässä video Sallista ja yhdestä keppiparista
Ja tässä salli ja kahdet kepit
Nelospäivä, tahmaamista
Eilen taas kepit pihalle ja treenaamaan. Treenit olivat käytönnön syistä vasta klo 21 jälkeen, jolloin ilmeisesti sekä omistajan että treenattavien aivot kävivät jo unimoodilla.
Sallin kanssa tahmattiin edelleen sisäänmenoja kahden kepin kanssa. Se oli taas aiempaa hankalaa, onnistumisprosentti jäi 50% kieppeille tai jopa alle (en jaksanut enää laskea kaikkia epäonnistumisia). Oikealta lähestyminen sujuu hyvinkin kaukaa "kaarelta" (laitan illalla kuvan mikä kaari on), kun taas vasemmalta heti keppien takaa alue muuttui joksikin sokeaksi pisteeksi, ja Salli ei millään tajunnut mennä oikein kepeille. Yhden onnistuneen vaikean sisäänmenon jälkeen (ja tosiaan se jäi siihen yhteen) ajattelin lopettaa hyvään onnistumiskokemukseen ja jättää koko asian hautumaan Sallin pieneen pääkoppaan, enkä enää edes kokeillut toisalta sarjaa lähestymisiä Sallin kanssa.
Iiris sen sijaan otti haltuun vaikeatkin kulmat. Iiriksellekin vasen puoli oli jotenkin haastavampi, oikealta sisäänmenot meni kaukaakin kaarelta oikein, ja kaikki virheet tuli vasemmalta. Onnistumisprosentti oli kuitenkin yli 80%, joten uskaltauduin laittamaan toisen keppiparin. Toinen keppipari laitetaan samaan asentoon kuin ensimmäinen, eli klo 2-8, noin 15-9 jalan päähän (Susan suosittelee pikkukoirille tuota 9 jalkaa, mä taisin laittaa 11 kun näähän on keskikokoisia :D). Edelleen palkataan niin, että 1/3 suorituksista palkataan keppiparin väliin, jolloin tuetaan oikeaoppista sisäänmenoa. Tässä en oikein tiennyt miten toimia, Iiris otti ensimmäisen keppiparin vanhasta tottumuksesta hienosti, mutta vaikka etenkin toiselle parille, ei pujahtanut siitä läpi vaan jäi portille kuikuilemaan :D En tiedä mikä vastenmielisyys sille tuli, ei juossut edes pallon perässä portista innokkaasti läpi, lähinnä suuri inhon ilme kasvoilaan pikkuaskeleilla maanittelulla sipsutti siitä. En tiedä oliko maassa jotain vastenmielestä, Iiris on älyttömän tarkka ettei astu mihinkään etovaan ja eilinen käytös muistutti juuri sellaista. Jouduin siis juoksemaan keppiparin vieressä, mikä ei ole varmastikaan tarkoituksen mukaista (tosin muistelisin että Susan videolla juoksi siinä koiran rinnalla, täytyy illalla tarkastaa)Jokatapauksessa lopulta Iiris ymmärsi kahden portin käytön, mutta jokin asia nyt alkoi tekemään siitä erittäin vastenmielistä, eli treenit poikki Iiriksenkin kanssa. Tänään siirrän keppipareja kauemmas pihalle, josko siellä olisi vähemmän etova paikka. Ehkäpä tänään toteutan myös Johannan pyynnön ja kuvaan meidän treenejä ;)
Sallin kanssa tahmattiin edelleen sisäänmenoja kahden kepin kanssa. Se oli taas aiempaa hankalaa, onnistumisprosentti jäi 50% kieppeille tai jopa alle (en jaksanut enää laskea kaikkia epäonnistumisia). Oikealta lähestyminen sujuu hyvinkin kaukaa "kaarelta" (laitan illalla kuvan mikä kaari on), kun taas vasemmalta heti keppien takaa alue muuttui joksikin sokeaksi pisteeksi, ja Salli ei millään tajunnut mennä oikein kepeille. Yhden onnistuneen vaikean sisäänmenon jälkeen (ja tosiaan se jäi siihen yhteen) ajattelin lopettaa hyvään onnistumiskokemukseen ja jättää koko asian hautumaan Sallin pieneen pääkoppaan, enkä enää edes kokeillut toisalta sarjaa lähestymisiä Sallin kanssa.
Iiris sen sijaan otti haltuun vaikeatkin kulmat. Iiriksellekin vasen puoli oli jotenkin haastavampi, oikealta sisäänmenot meni kaukaakin kaarelta oikein, ja kaikki virheet tuli vasemmalta. Onnistumisprosentti oli kuitenkin yli 80%, joten uskaltauduin laittamaan toisen keppiparin. Toinen keppipari laitetaan samaan asentoon kuin ensimmäinen, eli klo 2-8, noin 15-9 jalan päähän (Susan suosittelee pikkukoirille tuota 9 jalkaa, mä taisin laittaa 11 kun näähän on keskikokoisia :D). Edelleen palkataan niin, että 1/3 suorituksista palkataan keppiparin väliin, jolloin tuetaan oikeaoppista sisäänmenoa. Tässä en oikein tiennyt miten toimia, Iiris otti ensimmäisen keppiparin vanhasta tottumuksesta hienosti, mutta vaikka etenkin toiselle parille, ei pujahtanut siitä läpi vaan jäi portille kuikuilemaan :D En tiedä mikä vastenmielisyys sille tuli, ei juossut edes pallon perässä portista innokkaasti läpi, lähinnä suuri inhon ilme kasvoilaan pikkuaskeleilla maanittelulla sipsutti siitä. En tiedä oliko maassa jotain vastenmielestä, Iiris on älyttömän tarkka ettei astu mihinkään etovaan ja eilinen käytös muistutti juuri sellaista. Jouduin siis juoksemaan keppiparin vieressä, mikä ei ole varmastikaan tarkoituksen mukaista (tosin muistelisin että Susan videolla juoksi siinä koiran rinnalla, täytyy illalla tarkastaa)Jokatapauksessa lopulta Iiris ymmärsi kahden portin käytön, mutta jokin asia nyt alkoi tekemään siitä erittäin vastenmielistä, eli treenit poikki Iiriksenkin kanssa. Tänään siirrän keppipareja kauemmas pihalle, josko siellä olisi vähemmän etova paikka. Ehkäpä tänään toteutan myös Johannan pyynnön ja kuvaan meidän treenejä ;)
maanantai 10. elokuuta 2009
Kolmospäivä, ylä ja alamäkeä
Tänään Iiris ja Salli pääsivät tasoihin! Iiris koki jonkun valaistumisen hetken, kun otin rauhassa alkuvaiheet. Vaikka Iiris selvästi toimii paremmin lelupalkalla (innostuu, kestää pettymyksiä yrittäessään, ja ei jää haaveilemaan), niin aloitin namipalkalla ja niin että itse seisoin keppiparin vieressä. Ensimmäinen kerta tuntui todella tahmealta ja mietin jo että kummalla meistä on aivovamma kun homma ei tunnu selkiintyvään (onnistumisprosentti 60% kieppeillä). Toisaalta ulkona oli kuuma, ja lämpö selvästi vaikuttaa Iiriksen mielialaan latistavasti. Otinkin Sallin kanssa päivästä enemmän harjoteita ja Iiriksen kanssa kokeilin uudestaan vasta iltapäivällä. Nyt huomattavasti paremmat onnistumisprosentit, vaikeistakin kulmista lähettäessä 80% joten uskaltauduin siirtämään keppiparia vinoon muutaman minuutin tauon jälkeen. Ja niissä vielä paremmat prosentit, eli 85%. Sen huomasin, että selvästi Iirikselle on vaikeampi ohjautua oikein, kun tulee kepeille vasemmalta, eli sitä vielä täytyy hioa.
Iiris treenasi alkeitaan asfaltilla, mutta Salli on jo nurmikkovaiheessa (pitäisi palvella nopeutta). Sallilla ei ollut tänään aivan niin hyvä päivä, kuin olisin toivonut. Haaveissani oli tänään siirtyä jo kahteen keppipariin, mutta jäimmekin hiomaan erilaisia tulokulmia ja sitä että itse en kropalla ohjaa lainkaan kepeille päin. Sallillekin vaikeaa on tulla keppiparille oikein vasemmalta "ylhäältä", oikea puoli on selväsi helpompi. Edelleen suurin ongelma on palkkaaminen: lelu kiinnostaa ennen treeniä ja enintään kahden toiston jälkeen, sitten Salli mulkaisee vaan lentävää lelua ja katsoo muhun "anna akka tänne nyt syötävää!". Tyydyinkin edelleen heittelemään namipussukkaa, mutta vakaasti aion testaa makkarasukkaa. Salli on namienkin kanssa onneksi nopea, mutta palkkaamisessa menee tällä tekniikalla oma aikansa ja pelkään että Sallille alkaa koko touhu hämärtymään kun palkka ei tulekaan heti (namipussukkasta ei saa palkkaansa heti vaan mun pitää tulla avaamaan sitä). Huvittavaa että heti kun treenin jälkeen heitän sille sen hylkimät lelut, niin Salli vetää täysiä kierroksia lelu suussaan ympäri pihamaata. Ahne mikä ahne.
Sama lausahdus kyllä pätee omistajaankin: koska Iiriksellä meni "ensimmäisen päivän treenit" tänään niin hyvin, niin aloin ahnetimaan jo seuraavan päivän treenejä. Eli Iiris kanssa nurmikolle ja palkaksi muutama hyvin lentävä lelu. Iiriksen ja lelujen yhteinen ongelma on se etteivät he halua irkaantua toisistaan. Tai niin luulin, nyt näillä uusilla leluilla sitä ongelmaa ei enää ole, päin vastoin Iiris odottaa Wubba suussaan että tulen repimään sitä sen kanssa.
Iiris löysi nyt hyvin muutaman hankalankin sisääntulokulman, ja nurmikolla vasemman puolen kanssa ei ollutkaan niin paljoa ongelmaa, vaikka se selvästi on edelleen se mistä virhesuoritukset tulee.
Huomenna meillä on viralliset treenit, enkä viitsi hioa keppejä samana päivänä. Riittääpä sitten intoa toivottavasti kehtälle. Keskiviikkona tarkoitus on siirtyä Sallilla kahteen keppipariin ja toivotavasti saan ne jo lähennettyäkin. Iiriksen kanssa hiotaan vielä lähestymiskulmia kunnes nään että se ihan oikeasti ymmärtää keppien syvemmän olemuksen, (Salli sen on jo ymmärtänyt sillä karkasi taas treenien päätteeksi kolmesti kepeille), pienenä haaveena kuitenkin on että pääsisin Iiriksenkin kanssa kahteen keppipariin jo keskiviikkona. Loppuviikon aikana tavoitteena olisi päästä siihen, että kaksi keppiparia on klo 1-7 asennossa ja "kisaetäisyydellä" toisistaan. Tämä siksi, että seuraava vaihe on taas paikan vaihto ja olemme lähdössä ensi viikoksi pohjoiseen, siinähän se ihan konkreettisesti tulee ;)
Saas nähdä miten nämä suunnitelma toimii...
Iiris treenasi alkeitaan asfaltilla, mutta Salli on jo nurmikkovaiheessa (pitäisi palvella nopeutta). Sallilla ei ollut tänään aivan niin hyvä päivä, kuin olisin toivonut. Haaveissani oli tänään siirtyä jo kahteen keppipariin, mutta jäimmekin hiomaan erilaisia tulokulmia ja sitä että itse en kropalla ohjaa lainkaan kepeille päin. Sallillekin vaikeaa on tulla keppiparille oikein vasemmalta "ylhäältä", oikea puoli on selväsi helpompi. Edelleen suurin ongelma on palkkaaminen: lelu kiinnostaa ennen treeniä ja enintään kahden toiston jälkeen, sitten Salli mulkaisee vaan lentävää lelua ja katsoo muhun "anna akka tänne nyt syötävää!". Tyydyinkin edelleen heittelemään namipussukkaa, mutta vakaasti aion testaa makkarasukkaa. Salli on namienkin kanssa onneksi nopea, mutta palkkaamisessa menee tällä tekniikalla oma aikansa ja pelkään että Sallille alkaa koko touhu hämärtymään kun palkka ei tulekaan heti (namipussukkasta ei saa palkkaansa heti vaan mun pitää tulla avaamaan sitä). Huvittavaa että heti kun treenin jälkeen heitän sille sen hylkimät lelut, niin Salli vetää täysiä kierroksia lelu suussaan ympäri pihamaata. Ahne mikä ahne.
Sama lausahdus kyllä pätee omistajaankin: koska Iiriksellä meni "ensimmäisen päivän treenit" tänään niin hyvin, niin aloin ahnetimaan jo seuraavan päivän treenejä. Eli Iiris kanssa nurmikolle ja palkaksi muutama hyvin lentävä lelu. Iiriksen ja lelujen yhteinen ongelma on se etteivät he halua irkaantua toisistaan. Tai niin luulin, nyt näillä uusilla leluilla sitä ongelmaa ei enää ole, päin vastoin Iiris odottaa Wubba suussaan että tulen repimään sitä sen kanssa.
Iiris löysi nyt hyvin muutaman hankalankin sisääntulokulman, ja nurmikolla vasemman puolen kanssa ei ollutkaan niin paljoa ongelmaa, vaikka se selvästi on edelleen se mistä virhesuoritukset tulee.
Huomenna meillä on viralliset treenit, enkä viitsi hioa keppejä samana päivänä. Riittääpä sitten intoa toivottavasti kehtälle. Keskiviikkona tarkoitus on siirtyä Sallilla kahteen keppipariin ja toivotavasti saan ne jo lähennettyäkin. Iiriksen kanssa hiotaan vielä lähestymiskulmia kunnes nään että se ihan oikeasti ymmärtää keppien syvemmän olemuksen, (Salli sen on jo ymmärtänyt sillä karkasi taas treenien päätteeksi kolmesti kepeille), pienenä haaveena kuitenkin on että pääsisin Iiriksenkin kanssa kahteen keppipariin jo keskiviikkona. Loppuviikon aikana tavoitteena olisi päästä siihen, että kaksi keppiparia on klo 1-7 asennossa ja "kisaetäisyydellä" toisistaan. Tämä siksi, että seuraava vaihe on taas paikan vaihto ja olemme lähdössä ensi viikoksi pohjoiseen, siinähän se ihan konkreettisesti tulee ;)
Saas nähdä miten nämä suunnitelma toimii...
perjantai 7. elokuuta 2009
Kakkospäivä, paluu todellisuuteen
Kakkospäivän treeneihin kuuluu treenin siirtäminen pihalle, edelleen kaksi keppiä käytössä. Ajattelin yhdistää eilen väliin jääneen kolmososion eli keppien siirtämisen klo 2-8 asentoon nyt tämän päivän treeneihin, ihan laiskuuttani. Ajattelin siis ikäinkuin tekeväni ykköspäivän treenit mutta vaan nurmikolla ja lelupalkalla.
Ensin oli Iiriksen vuoro. Ja voi krääk. Onneksi olin valmiiksi viikonlopusta hyvällä tuulella, sillä prosentti oli ensin 50%. yrittämisen puutteesta Iiristä ei voi syyttää: se kokeili istumista, maahan menoa, keppien väliin tassulla läpsäämistä, kepin työntämistä kuonolla, kepin läpsäisemistä tassulla. Lopulta alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään että keppien välistä meno tarkottaa että Wubba lentää. Ja kun Wubba palaa Tiinalle, silloin saa lihaa. Aloin kyllä miettimään ettei Iiriksen aivoissa taitaa mennä pikkasen liikaa piuhoja, koska tuon ymmärtäminen oli hyvinkin haastavaa. Lopulta Iiris yritti testata että riittääkö jos etenee vaan seisomaan keppien väliin... Wubba pysyi aika lailla allekirjoittaneen käsissä. Otettiin Sallin treenien jälkeen vielä toinen toisto, joka sujui jo paremmalla prosentilla, 70%, edelleen eteneminen ei ollut kovinkaan päämäärätietoista eikä nopeaa. Iiris siis selvästi kaipaa vielä 1-2 vaiheiden hiomista
Sallin vuoro oli Iiriksen vuorojen välissä. Sallilla selvästi on joko vähemmän tai lyhyempiä piuhoja, sillä sille oli eiliseltä koko touhu muistissa. Kepit = välistä juoksu = ruokaa. Todellakin ruokaa, vaikka Salli innostuu leluista, niin kun se kertaalleen näki että mulla on lelun lisäksi lihaa, niin Wuban rätkähtäessä sen eteen se katsoi mua "missä mun ruuat on??? En mä tota syö!". Wuban sijaan aloinkin heittämään namipussia, ja se oli selvästi parempi palkka Sallinkin mielestä. Sallilla oli keppiparin ollessa vaakatasossa onnistumisprosentti 80%, jopa vaikeista kulmista onnistui hienosti (jopa keppiparin "takaa", eli kiersi ja puikkasi oikeasta kohdasta läpi). Toisen treenin teinkin niin, että siirsin keppiparin klo 8-2 asentoon, ja siinä onnistumisprosentti oli jo 100%. Salli jopa karkasi kolmesti keppien väliin kun puuhailin omiani, eli selvästi asia on nyt ymmärretty. Tosin parantamisen varaa jäi Sallinkin kanssa: joko mun täytyy siirtyä kunnon namipussiin (järkeilin että jos pieni heitettävä pussi, missä on yksi nami jonka Salli saisi itsenäisesti kaivaa voisi toimia paremmin kuin nyt koko nameja täynnä olevan pussin heittäminen, mistä mun pitää tulla antamaan Sallille lihanpala) TAI palkata pelkällä lelulla ja jättää namit sisälle.
Kun saisikin yhdistettyä Sallin into ja nopea oppiminen Iiriksen kovaan taistelutahtoon, tämä olisi niin helppoa :D
Viikonloppu jää nyt treenipaitsioon näyttelyiden ja töiden takia, mutta maanantaina tarkoitus olisi Iiriksen kanssa treenata edelleen 1-2 kohtia, todennäköisesti vielä kovalla alustalla ja namipalkalla, toivottavasti päästäisiin jo 3 osioon (eli ensimmäisen päivän treeni läpi), Sallin kanssa ajattelin vielä hioa lähestymiskulmia 4 ja toivottavasti jopa siirtyä 5 osioon (eli kolmospäivän treeneihin).
torstai 6. elokuuta 2009
Keppiangstauksesta keppi-iloon... tai jotankin sinne päin
Ihan alkuun selittelen vähän tätä rinnakkaisblogia. Iiriksen ja Sallin "virallinen"blogi tuntui liian viralliselta foorumilta pohdiskella tyttöjen agilityuraa, tai oikeastaan uran puutetta ja ohjaajan ahdistelua sen asian tiimoilta. Sen takia syntyi siis tämä mustaakin mustempi treeniblogi.
Mutta nyt otsikon mukaiseen angstaukseen. Olen yrittänyt opettaa molemmille mustuaisille keppejä kujakeppi- vinokeppi- metodilla. Eli kepit ensin kujassa, jota kavennetaan koko ajan, kunnes lopulta kepit ovat samassa linjassa, jolloin kepit asetetaan vinoksi (V-malliin). Siitä sitten pitäisi asteittain suoristaa keppejä niin että päästään oikeaoppiseen pujotteluun.
Pitäisi. Sen huomasin reilun 2kk treenaamisen jälkeen että paino on sanalla pitäisi. Tätä ei siis ikinä tapahtunut, ja koin parhaaksi vaihtaa metodia - ettei ohjaaja ja sitä kautta koirat turhaudu aivan tyystin. Kun olin kuluttanut kuja ja vinokepit loppuun, niin ainoat vaihtoehdot olivat perinteiset "peruuta ja houkuta"- kepit, jotka olivat jo kesällä 2007 osoittautuneet huonoksi malliksi Iiriksellä (jäi kiinni seuraamaan kättä, nopeutta ei tullut eikä myöskään keppien syvempää ymmärtämistä). Onneksi avauduin ongelmastani (se on mun ongelma, ei koirien :D ) villakoirafoorumilla,
jossa sain vinkin Susan Garrettin kehittämään 2x2 malliin. Ensin idea kuulosti tyhmältä ja ettei se ikinä voisi toimia näillä, mutta vielä kertaalleen kokeilemani kujaharjoituksen jälkeen luovutin ja tilasin DVD:n, jossa teoria ja harjoitteet käydään läpi niin että blondimpiki (allekirjoittanut) ymmärtää.
Tänään sitten kauan odotettu DVD tipahti postiluukusta, ja pakkohan se oli heti aloittaa treenit.
Niille, joille tämä 2x2 metodi on vieraampi, niin pääpiirteissään tämä koulutusmuoto perustuu sheippaukseen (eli koiraa tuetaan omissa aivoituksissaan niin että se lopulta keksii oikean suorittamismuodon ilman houkuttelua tai pakotteita), ja koko homma aloitetaan kahden kepin suorituksesta. Eli kahden ensimmäisen, mitkä ovat koiran itsenäisen kepeilleohjautumisen tärkeimmät osat.
Teimme tänään 2. ensimmäistä harjoitetta, kolmanteenkin olisi varmasti molempien aivot riittäneet mutta makupalat tälläkertaa eivät. Ensimmäisessä yritetään saada koira ymmärtämään että keppien välistä meno = palkkaa, ja ahneena molemmat yhdistivät heti lentävät lihanpalat keppien välistä kävelemiseen (valitettavasti molemmat kävelivät, tarkoituksenahan on että kepit jossain vaiheessa ovat niin ihanat, että niille rynnätään). Toinen vaihe oli opitun tarkastamista, eli seisoin eri paikoissa ja eri asennoissa ja yritin parhaani mukaan olla ohjaamatta tai tukematta omalla kropalla keppien välistä menoa. Tämäkin tuntui onnistuvan varsin hyvin, onnistumisprosentti oli molemmilla 95% eli tosi hieno.
Luulin etukäteen, että Iiriksen kanssa tämä olisi helpompaa, sillä on pidempi kokemus sheippauksesta, ja osaa tarjota eri toimintoja saadaksen haluamansa. Väärin luulin - Salli tuntui yhden virheen jälkeen ymmärtävän, että juurikin keppien välistä pitää mennä (ettei lihat lennä vaan sen takia että haahuilee eteenpäin), kun taas Iiriksellä jouduttiin tekemään yksi ylimääräinen harjoite.
Pojasta polvi paranee, vai miten se nyt oli.
Huomenna täytyy muistaa ostaa lisää palkkaa, ja huomasin myös että hiekkapohja on kohtuu huono lentävän palkan takia (koirat eivät nähneet kunnolla kivenmurusten seasta samanvärisiä kuivattuja lihapullia), täytyy huomenna kokeilla asfaltilla harjotteita 1-3. Eli pikkasen junnaamalla mennään, mutta olen erittäin tyytyväinen jopa tästä alun pienestä edistymisestä - viimeisten kertojen aikana nimittäin molemmat puudelit kiskoivat ja yrittivät päästä keppien luokse väkisin... :D
Mutta nyt otsikon mukaiseen angstaukseen. Olen yrittänyt opettaa molemmille mustuaisille keppejä kujakeppi- vinokeppi- metodilla. Eli kepit ensin kujassa, jota kavennetaan koko ajan, kunnes lopulta kepit ovat samassa linjassa, jolloin kepit asetetaan vinoksi (V-malliin). Siitä sitten pitäisi asteittain suoristaa keppejä niin että päästään oikeaoppiseen pujotteluun.
Pitäisi. Sen huomasin reilun 2kk treenaamisen jälkeen että paino on sanalla pitäisi. Tätä ei siis ikinä tapahtunut, ja koin parhaaksi vaihtaa metodia - ettei ohjaaja ja sitä kautta koirat turhaudu aivan tyystin. Kun olin kuluttanut kuja ja vinokepit loppuun, niin ainoat vaihtoehdot olivat perinteiset "peruuta ja houkuta"- kepit, jotka olivat jo kesällä 2007 osoittautuneet huonoksi malliksi Iiriksellä (jäi kiinni seuraamaan kättä, nopeutta ei tullut eikä myöskään keppien syvempää ymmärtämistä). Onneksi avauduin ongelmastani (se on mun ongelma, ei koirien :D ) villakoirafoorumilla,
jossa sain vinkin Susan Garrettin kehittämään 2x2 malliin. Ensin idea kuulosti tyhmältä ja ettei se ikinä voisi toimia näillä, mutta vielä kertaalleen kokeilemani kujaharjoituksen jälkeen luovutin ja tilasin DVD:n, jossa teoria ja harjoitteet käydään läpi niin että blondimpiki (allekirjoittanut) ymmärtää.
Tänään sitten kauan odotettu DVD tipahti postiluukusta, ja pakkohan se oli heti aloittaa treenit.
Niille, joille tämä 2x2 metodi on vieraampi, niin pääpiirteissään tämä koulutusmuoto perustuu sheippaukseen (eli koiraa tuetaan omissa aivoituksissaan niin että se lopulta keksii oikean suorittamismuodon ilman houkuttelua tai pakotteita), ja koko homma aloitetaan kahden kepin suorituksesta. Eli kahden ensimmäisen, mitkä ovat koiran itsenäisen kepeilleohjautumisen tärkeimmät osat.
Teimme tänään 2. ensimmäistä harjoitetta, kolmanteenkin olisi varmasti molempien aivot riittäneet mutta makupalat tälläkertaa eivät. Ensimmäisessä yritetään saada koira ymmärtämään että keppien välistä meno = palkkaa, ja ahneena molemmat yhdistivät heti lentävät lihanpalat keppien välistä kävelemiseen (valitettavasti molemmat kävelivät, tarkoituksenahan on että kepit jossain vaiheessa ovat niin ihanat, että niille rynnätään). Toinen vaihe oli opitun tarkastamista, eli seisoin eri paikoissa ja eri asennoissa ja yritin parhaani mukaan olla ohjaamatta tai tukematta omalla kropalla keppien välistä menoa. Tämäkin tuntui onnistuvan varsin hyvin, onnistumisprosentti oli molemmilla 95% eli tosi hieno.
Luulin etukäteen, että Iiriksen kanssa tämä olisi helpompaa, sillä on pidempi kokemus sheippauksesta, ja osaa tarjota eri toimintoja saadaksen haluamansa. Väärin luulin - Salli tuntui yhden virheen jälkeen ymmärtävän, että juurikin keppien välistä pitää mennä (ettei lihat lennä vaan sen takia että haahuilee eteenpäin), kun taas Iiriksellä jouduttiin tekemään yksi ylimääräinen harjoite.
Pojasta polvi paranee, vai miten se nyt oli.
Huomenna täytyy muistaa ostaa lisää palkkaa, ja huomasin myös että hiekkapohja on kohtuu huono lentävän palkan takia (koirat eivät nähneet kunnolla kivenmurusten seasta samanvärisiä kuivattuja lihapullia), täytyy huomenna kokeilla asfaltilla harjotteita 1-3. Eli pikkasen junnaamalla mennään, mutta olen erittäin tyytyväinen jopa tästä alun pienestä edistymisestä - viimeisten kertojen aikana nimittäin molemmat puudelit kiskoivat ja yrittivät päästä keppien luokse väkisin... :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)