Ihan alkuun selittelen vähän tätä rinnakkaisblogia. Iiriksen ja Sallin "virallinen"blogi tuntui liian viralliselta foorumilta pohdiskella tyttöjen agilityuraa, tai oikeastaan uran puutetta ja ohjaajan ahdistelua sen asian tiimoilta. Sen takia syntyi siis tämä mustaakin mustempi treeniblogi.
Mutta nyt otsikon mukaiseen angstaukseen. Olen yrittänyt opettaa molemmille mustuaisille keppejä kujakeppi- vinokeppi- metodilla. Eli kepit ensin kujassa, jota kavennetaan koko ajan, kunnes lopulta kepit ovat samassa linjassa, jolloin kepit asetetaan vinoksi (V-malliin). Siitä sitten pitäisi asteittain suoristaa keppejä niin että päästään oikeaoppiseen pujotteluun.
Pitäisi. Sen huomasin reilun 2kk treenaamisen jälkeen että paino on sanalla pitäisi. Tätä ei siis ikinä tapahtunut, ja koin parhaaksi vaihtaa metodia - ettei ohjaaja ja sitä kautta koirat turhaudu aivan tyystin. Kun olin kuluttanut kuja ja vinokepit loppuun, niin ainoat vaihtoehdot olivat perinteiset "peruuta ja houkuta"- kepit, jotka olivat jo kesällä 2007 osoittautuneet huonoksi malliksi Iiriksellä (jäi kiinni seuraamaan kättä, nopeutta ei tullut eikä myöskään keppien syvempää ymmärtämistä). Onneksi avauduin ongelmastani (se on mun ongelma, ei koirien :D ) villakoirafoorumilla,
jossa sain vinkin Susan Garrettin kehittämään 2x2 malliin. Ensin idea kuulosti tyhmältä ja ettei se ikinä voisi toimia näillä, mutta vielä kertaalleen kokeilemani kujaharjoituksen jälkeen luovutin ja tilasin DVD:n, jossa teoria ja harjoitteet käydään läpi niin että blondimpiki (allekirjoittanut) ymmärtää.
Tänään sitten kauan odotettu DVD tipahti postiluukusta, ja pakkohan se oli heti aloittaa treenit.
Niille, joille tämä 2x2 metodi on vieraampi, niin pääpiirteissään tämä koulutusmuoto perustuu sheippaukseen (eli koiraa tuetaan omissa aivoituksissaan niin että se lopulta keksii oikean suorittamismuodon ilman houkuttelua tai pakotteita), ja koko homma aloitetaan kahden kepin suorituksesta. Eli kahden ensimmäisen, mitkä ovat koiran itsenäisen kepeilleohjautumisen tärkeimmät osat.
Teimme tänään 2. ensimmäistä harjoitetta, kolmanteenkin olisi varmasti molempien aivot riittäneet mutta makupalat tälläkertaa eivät. Ensimmäisessä yritetään saada koira ymmärtämään että keppien välistä meno = palkkaa, ja ahneena molemmat yhdistivät heti lentävät lihanpalat keppien välistä kävelemiseen (valitettavasti molemmat kävelivät, tarkoituksenahan on että kepit jossain vaiheessa ovat niin ihanat, että niille rynnätään). Toinen vaihe oli opitun tarkastamista, eli seisoin eri paikoissa ja eri asennoissa ja yritin parhaani mukaan olla ohjaamatta tai tukematta omalla kropalla keppien välistä menoa. Tämäkin tuntui onnistuvan varsin hyvin, onnistumisprosentti oli molemmilla 95% eli tosi hieno.
Luulin etukäteen, että Iiriksen kanssa tämä olisi helpompaa, sillä on pidempi kokemus sheippauksesta, ja osaa tarjota eri toimintoja saadaksen haluamansa. Väärin luulin - Salli tuntui yhden virheen jälkeen ymmärtävän, että juurikin keppien välistä pitää mennä (ettei lihat lennä vaan sen takia että haahuilee eteenpäin), kun taas Iiriksellä jouduttiin tekemään yksi ylimääräinen harjoite.
Pojasta polvi paranee, vai miten se nyt oli.
Huomenna täytyy muistaa ostaa lisää palkkaa, ja huomasin myös että hiekkapohja on kohtuu huono lentävän palkan takia (koirat eivät nähneet kunnolla kivenmurusten seasta samanvärisiä kuivattuja lihapullia), täytyy huomenna kokeilla asfaltilla harjotteita 1-3. Eli pikkasen junnaamalla mennään, mutta olen erittäin tyytyväinen jopa tästä alun pienestä edistymisestä - viimeisten kertojen aikana nimittäin molemmat puudelit kiskoivat ja yrittivät päästä keppien luokse väkisin... :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti